Usein kysyttyjä kysymyksiä

Tältä sivulta voit lukea vastauksia muutamiin sellaisiin kysymyksiin, jotka usein askarruttavat bedlingtonista kiinnostuneita tai heitä, jotka toivoisivat saavansa meiltä pennun. Vastaukset ovat yleistäviä, yksilöllisiä poikkeamia ja tilannekohtaisia eroja on luonnollisesti asiassa kuin asiassa.

Kysymyksiä rodusta

Kuinka vahtiviettinen tai haukkuherkkä bedlington on?

Useimmilla bedlingtonilla on miellyttävän syvä ison koiran ääni, ja kotioloissa bedlington harvoin rupeaa varsinaisesti haukkumaan. Bedlington ei siis todellakaan ole sellainen räkyttäjä kuin mitä ihmisille usein sanasta terrieri tulee mieleen.

Vahtiviettiä bedlingtoneilla on vaihtelevasti. Varsin tyypillistä on, että bedlington haukahtaa kerran pari, kun ovikello soi tai kuuluu joku muu epäilyttävä ääni. Jos opettamiseen paneutuu, bedlington on kohtalaisen helppo saada täysin haukkumattomaksi kotioloissa. Kerrostaloasuntoon tai rivitaloon bedlington sopii siis oikein hyvin. Leikin yhteydessä ääntä voi lähteä enemmän ja kiihtyessään jotkut koirat voivat aloittaa haukkumisen, mutta yleiskuva tästä rodusta on, että ne ovat hiljaisia.

Miten urokset ja nartut eroavat toisistaan?

Urosten ja narttujen välillä ei välttämättä ole hirveästi eroa, ainakaan sen enempää kuin koirilla keskimäärin. Oman havaintomme mukaan nartut ovat usein temperamenttisempia ja urokset helpommin "nössyköitä". Pentueen sisällä tuntuu ainakin olevan tavallista, että tytöt laittaa pojat ruotuun. Aikuisilla koirilla vaikutelma voi johtua narttujen juoksukiertoon liittyvistä mielialamuutoksista – urokset tuntuvat olevan tasaisen hyväntuulisia, kun taas nartuilla on välillä "masis" hormonimylläkän vuokse. Toisaalta urokset pyrkivät usein liehittelemään narttuja ja tanssivat helposti niiden pillin mukaan. Oman kokemuksemme mukaan nartut ovat usein ovelampia, manipuoloivampia ja ailahtelevaisempia, urosten ollessa pääasialisen hyväntuulisia putkiaivoja.

Arkielämässä merkittävin uroksen ja nartun ero on se, että nartulla on juoksut, jotka rajoittavat muiden koirien kanssa oleskelua ja harrastamista noin kuukauden ajan 1-2 kertaa vuodessa. Monet pitävät juoksuaikoja hankalina ja valitsevat siksi mielummin uroksen. Nartun voi toki leikata (mikä on suositeltavaakin, mikäli sitä ei käytetä jalostukseen), jolloin juoksuongelmaa ei enää ole. Muutamat uroksen omistajat ovat puolestaan päätyneet kastroimaan koiransa liiallisen machoilun tai yliseksuaalisuuden takia.



Tulevatko bedlingtonit toimeen toisten koirien kanssa?

Yleisesti bedlingtonit tulevat hyvin toimeen toisten koirien kanssa. Joidenkin lähteiden mukaan bedlingtonit on leimattu aggressiivisiksi, yksin pidettäviksi koiriksi, mikä ei missään nimessä pidä paikkaansa. Bedlington rakastaa lajiseuraa (ja usein myös muita eläimiä, kuten kissoja) ja erityisesti toisen bedlingtonin seuraa. Näiden koirien määrä taloudessa jääkin harvoin yhteen. Tähän liittyen on olemassa myös erittäin osuva sanonta: "Bedlingtons are like potato chips, you can't take just one." ;)

Tiettyjen yksilöiden välillä kemiat eivät kuitenkaan aina kohtaa. Tyypillisemmin bedlington saakin yhden tietyn "vihamiehen" jostakin koirasta (toisesta bedlingtonista) sen sijaan, että se olisi yleisesti ottaen aggressiivinen. Bedlington on pohjimmiltaan terrieri täynnä tulta ja tappuraa, joten kahta bedlingtonia ei pidä päästää "selvittelemään välejä keskenään", jos suhtautuminen toiseen vaikuttaa aidon vihamieliseltä. Ongelmia aggressiivisen käytöksen vuoksi tulee hyvin harvoin, mutta tulisieluisuus on silti hyvä pitää mielessä.

Kuinka aktiivinen koira bedlington on? Kuinka paljon se tarvitsee liikuntaa?

Vaativan turkinhoidon lisäksi pidämme bedlingtonin toisena erityispiirteenä sen tarvetta juosta. Varsinkin pennuista huomaa nopeasti, jos ne eivät ole päässeet hetkeen juoksemaan päämärätöntä ralliaan. Villisti hihnan päässä väkkäröivä ja piruetteja heittävä pentu ampaisee eteenpäin kuin tykin suusta, kun sen päästää irti. Myös aikuisen koiran pitää päästä säännöllisesti juoksemaan vapaana, mieluiten metsässä tai pellolla.

Muilta osin bedlington on liikunnantarpeensa suhteen joustava. Nämä eivät ala hyppiä seinille vaikkeivät olisikaan päässeet kunnon lenkille muutamaan päivään. Toisaalta energiaa tuntuu riittävän loputtomasti, jos omistajalla on innostusta lenkittää koiraa runsaasti. Pitkien jalkojensa ansiosta bedlingtonin liikkumisvauhti on reipas pienestä koostaan huolimatta, joten näistä on kaveriksi myös juoksulenkeille.

Kotioloissa bedlington on rauhallinen. Kun mitään erityistä ei tapahdu, se panee maate mukavalle paikalle, josta se voi seurata ympäristön tapahtumia. Kun tuulitakki kahahtaa tai namipussi rapisee, bedlington on kuitenkin salamana paikalla ja heti valmiina toimimaan.

Millaista hoitoa bedlingtonin turkki vaatii? Kuinka usein sitä pitää trimmata?

Bedlington on turkkirotu ja turkinhoitoon pitää jokaisen bedlingtonin omistajan paneutua sen mukaisesti. Keskimäärin turkki pitää karstata ja kammata huolellisesti viikottain ja trimmata noin 1-1,5 kk välein. Turkin hoito voi silti olla, ainakin ajoittain, huomattavasti haastavampaa. Pennulla on usein varhaisnuoruudessaan ns. takkuvaihe, jonka aikana jopa  päivittäinen harjaus voi olla tarpeen. Toisaalta aikuisen karkeakarvaisen koiran turkki voi pysyä helppohoitosena ilman trimmausta jopa yli kaksi kuukautta. Vaihtelua siis on, ja kokonaisuudessaan turkinhoidon vaativuustasoon vaikuttavat niin koiran elintavat, turkin laatu kuin sekin, kuinka rodunomaisessa trimmissä omistaja haluaa koiraansa pitää.

Näyttelyturkin ylläpitäminen on suhteellisen helppoa moneen muuhun turkkirotuun nähden, koska vaadittu turkin pituus on lyhyehkö (esim. verrattuna villakoiraan tai erilaisiin kääpiörotuisiin "lattiamoppeihin"). Näyttelytrimmin oppimisessa on haasteensa, mutta se ei missään nimessä ole mahdoton tehtävä. Yleensä kasvattajat sitä paitsi trimmaavat kasvattejaan mielihyvin näyttelyjä varten.

Jos haluaa bedlingtonin kotikoiraksi, voi sitä pitää lyhyessä ja käytännöllisessä trimmissä. Kotitrimmin tekemisen oppii kuka tahansa ja itse tekemällä trimmaus on myös välinehankintoja lukunottamatta ilmaista. On silti huomiotava, että vaikka bedlingtonin ottaisi kuinka kotikoiraksi ja pitäisi turkkia lyhyenä, vaatii se silti hoitoa ja säännöllistä trimmausta - tätä ei kukaan bedlingtonista kiinnostunut saisi unohtaa. Jokaisen bedlingtonista haaveilevan täytyy edes jossain määrin olla kiinnostunut myös turkin hoidosta.

Onko bedlington hyvä harrastuskoira?

Bedlington on aktiivinen koira, joka pitää yhdessä tekemisestä. Lisäksi bedlingtonin metsästysvaistot ovat hyvin säilyneet, joten siitä on moneen harrastukseen, joista suosituinpia lienevät agility, toko, ratajuoksu ja metsäjälki. Erityisesti agility on monen koiran ja omistajan mieleen lajin vauhdikkuuden vuoksi. Toko voi olla bedlingtonin mielestä liian kurinalaista, mutta ohjaajan kärsivällisyydellä ja koiran oikealla motivoinnilla bedlingtonit oppivat melkein mitä tahansa. Vieheen perässä juokseminen ja metsäjäljen seuraaminen onnistuvat luonnostaan, ja ne ovat koiralle hyvin mielekkäitä harrastuksia.

Vakavaksi kisakoiraksi bedlingtonista ei silti välttämättä ole. Bedlington ei innostu tekemisestä pelkästään siksi, että omistaja haluaa jotain. Niillä on omat kiinnostuksen kohteensa, eivätkä jotkut asiat ei vaan välttämättä innosta. Joten jos bedlington inhoaa istumista märkään maahan, voi olla työn takana saada se istumaan innokkaasti sateisissa tokotreeneissä. Toisaalta, jos bedlington rakastaa A-estettä agilityradalla, voi olla kova homma estää sitä karkaamasta esteelle jokaisessa sopivassa välissä. Mutta kun yhteinen sävel ja yhteiset kiinnostuksen kohteet ovat löytyneet, on bedlingtonista vaikka mihin. Pääajatuksena tässä siis se, että mitään agility- tai tokoautomaatteja nämä eivät ole, mutta oikean lajin löytyessä bedlingtonin kanssa on huippukiva harrastaa! Kekseliäänä ja fiksuna koirana bedlington pääsee yllättämään taitavuudellaan tai huvittavuudelllaan aina uudelleen.

Onko bedlingtoninterrieri terve rotu?

Bedlingtoninterrierin terveystilannetta pidetään verrattain hyvänä. Todellista tietoa terveystilanteesta on niukasti ja olettamus hyvästä terveydentilasta perustuu pääasiallisesti yleiseen tuntumaan.

Kuparitoksikoosi on tunnetuin bedlingtoneilla todetuista perinnöllisistä sairauksista, mutta sairaita koiria ei käytännössä enää synny geenitestin ansiosta. Rotu kuuluu PEVISA:an eli Suomen Kennelliiton perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan. Kuparitoksikoosi-geenitestin lisäksi jalostukseen käytettäviltä koirilta vaaditaan ennen astutusta silmäpeilauslausunto. Kaihi on varsinaisista silmäsairauksista tavallisin joka kuitenkin yleensä ilmenee vasta vanhemmalla iällä. Kaihin lisäksi tyypillisiä silmäongelmia ovat ylimääräiset ripset sekä puuttuva tai tukkeutunut kyynelkanava. Silmäpeilauspakon ansiosta tilastotietoa silmäsairauksien yleisyydestä on kohtalaisesti, ja tieto on kaikkien luettavissa KoiraNet:ssä.

Allergioita ja atopiaa esiintyy rodussa jonkin verran. Jotkin koirat kärsivät jatkuvista hiivatulehduksista, korvatulehduksista tai herkästi ärtyvästä ihosta, jotka ovat mahdollisesti myös yliherkkyyden ilmenemismuotoja. Esimerkiksi vakavia sisätauteja tai hermoston sairauksia ei rodussa juuri tunneta. Usealta koiralta on viime vuosina havaittu sydämestä sivuääni, joka on todettu tarkemmissa tutkimuksissa haitattomaksi.

Todellisen tiedon puutteesta huolimatta voidaan sanoa, että vakavia ongelmia rodun terveydentilassa tuskin on. Bedlington onkin tyypillisesti pitkäikäinen ja hyvässä kunnossa vanhoille päivilleen asti, mistä ovat osoituksena esimerkiksi useat iäkkäät ja edelleen menestyksekkäät näyttelyveteraanit. Mitään katastrofipentua tuskin myöskään Suomessa saa, mutta kaikkea ei tietenkään voi ennustaa. Vaikka pentueen vanhemmat olisivat kuinka huolella tutkitut ja elämässään terveet, voi pentueeseen syntyä yllättäen esimerkiksi silmäsairas tai allerginen pentu.

Kysymyksiä kenneltoiminnastamme

Vaaditteko pennun käyttämistä näyttelyissä?

Emme vaadi. Tärkeintä meille on, että pentu saa rakastavan kodin, jossa siitä pidetään hyvää huolta. Toki kasvattajina toivomme, että kasvattejamme tuotaisiin esille myös näyttelykehissä, mutta ehto pennun saamiselle se ei ole.


Otatteko vastaan pentuvarauksia?

Emme varsinaisesti ota varauksia, emmekä lopullisesti lupaa pentua kenellekään ennen kauppasopimuksen allekirjoittamista.  Olemme näin varovaisia pentujen suojelemiseksi – kyse on kuitenkin pennun koko elämästä, kun päätämme mihin kotiin sen annamme. Silloin tällöin ihmiset voivatkin olla jotain ihan muuta kuin millaisen vaikutelman he ovat meille antaneet, joten pidämme itsellämme veto-oikeuden viimeiseen asti. Emme halua joutua tilanteeseen jossa meidän on juridisesti pakko luovuttaa pentu jollekulle, koska olemme niin menneet jossain kohtaa lupaamaan. Suhtaudumme kaikkiin pentukyselijöihin näin, vaikka tähän mennessä emme ole epäilleet kenenkään sanomisia. Varovaisuutemme ei tarkoitan sitä, että haluaisimme vetää mattoa kenenkään jalkojen alta. Jos olemme ilmaisseet, että pennun tuloon kannattaa varautua, emme peru sanojamme ilman hyvää syytä.

Kuinka paljon pentuja kysellään? Voiko pentua joutua odottamaan kauan?

Bedlington on verrattain harvinainen rotu ja Suomessa aktiivisia kasvattajia on alle kymmenen. Pentueita on vuosittain yleensä 4–5, ja ajankohdallisesti narttujen juoksut määrittävät hyvin paljon sen, milloin pentuja sattuu syntymään. Pentua kannattaa lähteä kyselemään hyvissä ajoin, sillä usein kasvattajilla on useita kyselijöitä tiedossa jo ennen nartun astuttamista. Pitkän odotusajan aikana mieli saattaa kuitenkin yhdellä sun toisella muuttua, jolloin pentuja voi hyvinkin olla vailla uutta kotia vielä lähellä luovutusikää. Läheskään kaikki kasvattajat eivät myöskään tiedota pentuesuunnitelmistaan tai odotettavissa olevista pennuista, joten aina kannattaa kysellä myös henkilökohtaisesti, vaikkei kotisivuilla tai Bedlingtonkerhon pentuvälityksessä tietoa pentueista olisikaan.

Mitä tarkempia vaatimuksia pennulle asettaa, sitä useampi pentue saattaa mennä ohi, ennekuin kaikki osaset loksahtelevat paikalleen. Tavallisia toiveita ovat tietty vuodenaika, pennun sukupuoli ja väri. Näistä vuodenaika on vaikein toteuttaa, sillä nartulla on keskimäärin juoksut vain kolmesti kahden vuoden aikana.  Kevät- ja kesäpennut ova kysytyimpiä, mutta valitettavan harvoin pentujen luovutus osuu lomien kannalta parhaaseen aikaan.

Tavallisimmin pennun odotusaika meidän kokemuksen mukaan on noin 6-12 kk. Tämä johtuu pääasiallisesti tarjonnan vähyydestä/harvakseltaan syntyvistä pentueista, ja pitempi odotus johtuu sukupuoli- tai väritoiveista pennun suhteen.



Mitä toivotte pennun omistajalta?

Valitsemme kodit pennuillemme tarkkaan. Kyseessä on pennun koko elämään ja uuden omistajan seuraavaan reiluun kymmeneen vuoteen vaikuttava päätös. Haluamme löytää pennulle sille parhaiten sopivan kodin ja toisaalta uudelle omistajalle hänelle parhaiten sopivan pennun. 

Pennunottajassa meille on tärkeintä ehdottomasti se, että pentu saa rakastavan kodin, jossa siitä pidetään hyvää huolta. Emme vaadi näyttelyissä käyttämistä tai mitään muutakaan erityistä. Kaikkein ihaninta mielestämme on jos saamme pennunottajista uusia ystäviä.  Tietenkin annamme omaa tilaa, jos ei ole kiinnostunut pitämään meihin yhteyttä pennun kotiutumisen jälkeen (ei se pentu enää meidän ole vaikka kuinka haluaisimme), mutta olemme mielellämme mukana kuvioissa koko pennun eliniän.

Rotuun liittyvät erityistarpeet, joita haluamme painottaa kaikille pennuista kiinnostuneille, on hyvä turkinhoito ja riittävä liikunta. Emme edellytä turkin pitämistä rodunomaisessa trimmissä, mutta takuttomana ja koiran kannalta hyvässä kunnossa turkin pitäisi pysyä. Toinen bedlingtoneille erityinen seikka on, että se vaatii mahdollisuuden päästä juoksemaan vapaana. Jos ei ole metsää missä juosta, niin edes koirapuistossa tai vaikka agilitykentällä pitäisi olla mahdollisuus vapaaseen rallittamiseen.