__ ...ovat Sini Tuovinen ja Anna Korkeakangas. Haimme yhteistä kennelnimeä huhtikuussa 2011. Kennelnimi Tinwelindon hyväksyttiin lokakuussa 2011.
Kennelnimi Tinwelindon on J.R.R. Tolkienin luomaa haltiakieltä, quenyaa. Sana tinwe tarkoittaa "kuin pieni tähti/kipinä", loppupäätteet -li ja -ndon muodostavat yhdessä monikon omistusmuodon. Tinwelindon merkitsee siis jotain, joka on kuin pienet tähdet tai kipinät. Bedlington on mielestämme jotain aivan erityistä, joka on pientä, kevyttä ja kirkasta.
Koirat ovat meille kuin tähtiä, valonvälkettä, jotka johdattavat uusiin seikkailuhin ja taas takaisin kotiin. Toisaalta kasvattajina olemme luomassa pieniä kipinöitä, uuden elämän ihmeitä.
Toiminta-ajatus
Kasvatamme bedlingtoninterriereitä pienimuotoisesti kotioloissa. Tavoitteenamme on terve ja hyväluontoinen koira. Haluamme ylläpitää bedlingtonien korkeaa ulkomuodollista tasoa, mutta näyttelymenestys ei ole kasvatuksemme prioriteetteja. Teetämme pentuja harvakseltaan ja harkiten ja pyrimme yhdistelmillämme pentueisiin, jotka ovat myös geeniperimältään hyvää jalostusmateriaalia tulevaisuudessa.
Sini Tuovinen
Olen 25-vuotias haminalainen eläinlääkäri. Kajo-bedlington on ensimmäinen oma koirani, mutta koirakokemuksia minulla on yli kymmenen vuoden ajalta, pääasiassa perheessämme paljon aikaa viettäneen "lainakoira" Nellin ansiosta. Bedlingtoniin päädyin pitkällisen koirakirjoihin tutustumisen jälkeen. Rotukuvausten ja internetin kautta löytämäni tiedon perusteella rotu tuntui istuvan vaatimuksiini lähes täydellisesti. Tärkeimpiä, ja eniten muita rotuja poissulkevia ominaisuuksia olivat sopiva koko (syliin mahtuva, muttei mikään minikokoinen), se ettei se tiputa karvaa (mutta karvaa pitää kuitenkin olla) ja terve rakenne (ei esimerkiksi lyttykuonoa). Bedlingtonin ulkomuoto epäilytti aluksi ja, kuten niin moni muukin ensimmäistä bedlingtonia ottaessaan, olin ihan varma etten rodunomaisessa trimmissä tule koiraani pitämään. Kuinkas sitten kävikään…
Kovista vaatimuksistani ja odotuksistani huolimatta bedlington onnistui täyttämään ne kaikki ja olemaan vielä paljon enemmän. Tämä rotu on imaissut minut täysin mukaansa, syvälle koiramaailman syövereihin ja tässä sitä nyt ollaan, aloittelevana kasvattajana.
Kasvattajana haluan olla mukana ylläpitämässä tätä mahtavaa rotua ja tuoda sitä paremmin ihmisten tietouteen. Toivon tulevaisuudessa pystyväni auttamaan geenipoolin laajentamisessa tekemällä yhteistyötä ulkomaisten kasvattajien kanssa. Toivon myös, että voin koulutukseni ansiosta olla jollain tavalla mukana edistämässä rodun terveyttä.
Koirat ovat olleet aina iso osa elämääni, ja puuhailin niiden kanssa aktiivisesti jo ennen kuin sain ensimmäisen oman koirani vuonna 1995. Kyseessä oli itsepäinen walesinspringerspanieliuros, jonka korvat eivät toimineet keittiön ulkopuolella ja jota kiinnosti enimmäkseen maailman loputtomat hajut, rodulle ominaiseen tapaan. Muutettuani kotoa kärvistelin muutaman vuoden ilman koiraa, mutta lopulta sydän voitti järjen ja alkoi sen Oman Rodun metsästys. Ehkä oman itsepäisyyteni ja sinnikkyyteni vuoksi viehätyin terriereistä, eikä kompakti koko energisyydellä ja tahdonvoimalla höystettynä kuulostanut muutenkaan huonolta. Kuukausien salapoliisityön jälkeen olin rajannut vaihtoehdot yhteen rotuun ja yhteen kasvattajaan, joista tunsin löytäväni kaiken sen, mitä halusin – olin menettänyt sydämeni täydellisesti bedlingtoneille ja saanut elämäni tärkeiden ihmisten joukkoon kennel Tanzaran upean Eila Nuutisen, jolle olen loputtoman kiitollinen kaikesta siitä tuesta ja avusta, jota olen saanut.
Eilan kasvatteja ovat ensimmäiset bedlingtonini, Ronja ja Luna, jotka kaikin mahdollisin tavoin varmistivat, ettei rodun ote sydämestäni lipsu. Laumaa ovat täydentäneet omat kasvattimme Eemeli ja Wall-e. Kaikki ovat keskenään valtava erilaisia ja silti niin bedlingtonmaisia kuin vain olla voi. Alun vastustelusta huolimatta olen hurahtanut näyttelyihin ja treenaan koko lauman kanssa agilitya – intohimoisesti ja riemulla pääasiassa vain, kun se on meistä kaikista niin mahdottoman hauskaa.
Vuosien varrella huomasin elämäni pyörivän yhä tiiviimmin näiden salamalampaiden ympärillä, mikä lopulta johti unelman toteutumiseen omasta kennelistä ja näiden sivujen olemassaoloon. Toivottavasti saan kasvattajana koukutettua mahdollisimman monta aktiivista koiraihmistä tähän valloittavaan rotuun, sillä tämän parempaa on vaikea löytää!