__ ...ovat Sini Tuovinen ja Anna Korkeakangas. Haimme yhteistä kennelnimeä huhtikuussa 2011. Kennelnimi Tinwelindon hyväksyttiin lokakuussa 2011.
Kennelnimi Tinwelindon on J.R.R. Tolkienin luomaa haltiakieltä, quenyaa. Sana tinwe tarkoittaa "kuin pieni tähti/kipinä", loppupäätteet -li ja -ndon muodostavat yhdessä monikon omistusmuodon. Tinwelindon merkitsee siis jotain, joka on kuin pienet tähdet tai kipinät. Bedlington on mielestämme jotain aivan erityistä, joka on pientä, kevyttä ja kirkasta.
Koirat ovat meille kuin tähtiä, valonvälkettä, jotka johdattavat uusiin seikkailuhin ja taas takaisin kotiin. Toisaalta kasvattajina olemme luomassa pieniä kipinöitä, uuden elämän ihmeitä.
Toiminta-ajatus
Kasvatamme bedlingtoninterriereitä pienimuotoisesti kotioloissa. Tavoitteenamme on terve ja hyväluontoinen koira. Haluamme ylläpitää bedlingtonien korkeaa ulkomuodollista tasoa, mutta näyttelymenestys ei ole kasvatuksemme prioriteetteja. Teetämme pentuja harvakseltaan ja harkiten ja pyrimme yhdistelmillämme pentueisiin, jotka ovat myös geeniperimältään hyvää jalostusmateriaalia tulevaisuudessa.
Sini Tuovinen
Erinäisiä koirakokemuksia minulla on ollut jo lapsesta alkaen, mutta ensimmäisen oman koirani hankin 2009 ollessani vielä 18-vuotias. Bedlingtoninterrieri Kajo (Cuenta's Elysia) tassutelu elämääni ja syöksi minut paljon syvemmälle koiraharrastamisen syövereihin kuin olisin ikinä etukäteen osannut arvata. Esimerkiksi bedlingtonin ulkomuoto epäilytti aluksi ja, kuten niin moni muukin ensimmäistä bedlingtonia ottaessaan, olin ihan varma etten rodunomaisessa trimmissä tule koiraani pitämään. Kuinkas sitten kävikään…
Nyt yli kymmenen vuoden jälkeen bedlington on yhä edelleen, tai oikeammin alkuperäistäkin voimakkaammin, itselle juuri se oikea rotu. Alkuperäisiä itselle tärkeitä rotuominaisuuksia olivat mm. sopiva koko (syliin mahtuva, muttei mikään minikokoinen), se ettei koirasta irtoa karvaa (mutta karvaa pitää kuitenkin olla) ja terve rakenne (ei esimerkiksi brakykefaalisia tai kondrodystrofisia piirteitä). Nämä toki pitävät edelleen paikkaansa, mutta lisäksi tekijöinä on myös pitkä lista bedlintonille tyypillisiä olemukseen ja käytökseen liittyviä yksityiskohtia, joita ei samanlaisena pakettina ole tullut vastaan minkän muun rodun kohdalla. Kasvattamisesta on muodostunut näiden vuosen varrella suoranainen intohimo - muutenpa tätä ei varmasti jaksaisi enää kaikkien vastoinkäymisten jälkeen jatkaa. Mutta tässä sitä taas ollaan, rakentamassa uudelleen pohjaa omalle kasvatustyölle laaja-alaisempana (ainakin koirien lukumäärä huomioiden) kuin koskaan aiemmin. Toivottavasti poihjatyö alkaa kantaa hedelmää tässä seuraavien noin kahden vuoden aikana.
Kasvattajana haluan olla mukana ylläpitämässä tätä mahtavaa rotua ja tuoda sitä paremmin ihmisten tietouteen. Toivon pystyväni auttamaan geenipoolin laajentamisessa tekemällä yhteistyötä ulkomaisten kasvattajien kanssa. Toivon myös, että voin koulutukseni ansiosta olla mukana edistämässä rodun terveyttä.
Koirat ovat olleet aina iso osa elämääni, ja puuhailin niiden kanssa aktiivisesti jo ennen kuin sain ensimmäisen oman koirani vuonna 1995. Kyseessä oli itsepäinen walesinspringerspanieliuros, jonka korvat eivät toimineet keittiön ulkopuolella ja jota kiinnosti enimmäkseen maailman loputtomat hajut, rodulle ominaiseen tapaan. Muutettuani kotoa kärvistelin muutaman vuoden ilman koiraa, mutta lopulta sydän voitti järjen ja alkoi sen Oman Rodun metsästys. Ehkä oman itsepäisyyteni ja sinnikkyyteni vuoksi viehätyin terriereistä, eikä kompakti koko energisyydellä ja tahdonvoimalla höystettynä kuulostanut muutenkaan huonolta. Kuukausien salapoliisityön jälkeen olin rajannut vaihtoehdot yhteen rotuun ja yhteen kasvattajaan, joista tunsin löytäväni kaiken sen, mitä halusin – olin menettänyt sydämeni täydellisesti bedlingtoneille ja saanut elämäni tärkeiden ihmisten joukkoon kennel Tanzaran upean Eila Nuutisen, jolle olen loputtoman kiitollinen kaikesta siitä tuesta ja avusta, jota olen saanut.
Eilan kasvatteja ovat ensimmäiset bedlingtonini, Ronja ja Luna, jotka kaikin mahdollisin tavoin varmistivat, ettei rodun ote sydämestäni lipsu. Laumaa ovat täydentäneet omat kasvattimme Eemeli ja Wall-e. Kaikki ovat keskenään valtava erilaisia ja silti niin bedlingtonmaisia kuin vain olla voi. Alun vastustelusta huolimatta olen hurahtanut näyttelyihin ja treenaan koko lauman kanssa agilitya – intohimoisesti ja riemulla pääasiassa vain, kun se on meistä kaikista niin mahdottoman hauskaa.
Vuosien varrella huomasin elämäni pyörivän yhä tiiviimmin näiden salamalampaiden ympärillä, mikä lopulta johti unelman toteutumiseen omasta kennelistä ja näiden sivujen olemassaoloon. Toivottavasti saan kasvattajana koukutettua mahdollisimman monta aktiivista koiraihmistä tähän valloittavaan rotuun, sillä tämän parempaa on vaikea löytää!