Koiran harmaakaihi
teksti: Sini Tuovinen

Koiran kaihista puhuttaessa tarkoitetaan yleensä harmaakaihia. Sitä tavataan koirilla kohtalaisen paljon, ja se herättää runsaasti keskustelua sekä kasvattajien että muiden koiraharrastajien keskuudessa. Tässä pieni tietopaketti kaihista sen eri muodoissaan selventämään sairauden moniuloitteisuutta ja -muotoisuutta ja helpottamaan silmäpeilauslausuntojen tulkintaa.

Mikä on kaihi?

Kaihi, virallisemmin harmaakaihi, viittaa silmän valoa taittavan osan eli linssin tai sen kapselin samentumaan. Kaihisamentuma estää valon kulkua linssin läpi, mikä aiheuttaa sairauden asteesta riippuen koiralle lievää näköhaittaa, hajataittoa tai jopa silmän sokeutumisen. Samentuma voi sijaita linssissä sen kapselissa (kapsulaarinen), kapselin alla (subkapsularinen), pintaosissa (kortikaalinen) tai ytimessä (nukleaarinen). Kaihimuutos voi vaihdella myös muodoltaan, esim. olla pistemäinen (punktaatti), kulkea linssi saumalinjoissa tai levitä koko linssin alueelle. Silmäpeilauslausunnoissa näkee myös erilaisia määritelmiä kaihimuutooksen sijainnille: esimerkiksi anteriorinen” viittaa linssin etupintaan ja “posterior polaarinen” linssin takapinnan keskiosaan. Kaihi voidaan sen muodon ja sijainnin lisäksi luokitella sen alkamisiän, etenmisasteen ja taustasyyn eli etiologian perusteella.


Kaihin alkamisikä

Kaihi voi olla synnynnäinen eli kongenitaalinen. Synnynnäinen kaihi esiintyy yleensä yhdessä muiden synnynnästen silmäsairauksien, kuten PPM:n (persistent pupillary membranes) ja RD:n (retinal dysplasia) kanssa. Juveniili kaihi puhkeaa koiran ollessa nuori ja seniili puolestaan aikuiselle tai vanhentuvalle koiralle. Synnynnäinen kaihi ei yleensä etene, eli kaihimuutos ei muutu vakavammaksi ajan myötä, toisin kuin juveniilissa ja seniilissä kaihissa, joissa pienenä alkanut kaihimuutos voi levitä peittämään koko linssin.


Kaihin eteneminen

Kaihin alkuvaiheessa (incipient cataract) vain muutama valkuaissäie tai pieni alue linssistä on muttunut, ja muutoksilla on vain vähän tai ei lainkaan vaikutusta koiran näkökykyyn. Kaihin edetessä (immature cataract) kaihimuutosalueet kasvavat peittämään yhä suurempaa osaa linssistä. Täysin kehittyneessä kaihissa (mature cataract) koko linssi on läpinäkymätön ja koira sokeutuu. Kaihin seurauksena linssin rakenne voi vaurioitua, mistä voi olla seurauksena muun muassa uveiitti, eli silmän suonikalvoston tulehdus, ja jopa linssin rakenteen hajoaminen ja kutistuminen (hypermature cataract).


Kaihin syntymekanismit

Kaihi voi syntyä sekundaarisena eli toissijaisena muutoksena monissa muissa silmäsairauksissa, kuten yleistyneessä etenevässä verkkokalvon rappeumassa (generalised PRA), anteriorisessa uveiitissa, silmänpainetaudissa (glaukooma) ja linssiluksaatiossa. Muutamat aineenvaihdunnalliset sairaudet voivat aiheuttaa kaihia ¨C koirilla niistä yleisin on sokeritauti eli diabetes mellitus. Silmän mekaaninen vaurio altistaa myös kaihille: tylpän iskun aiheuttama silmän vahingoittuminen johtaa tyypillisesti hitaaseen kaihin muodostumiseen, kun taas silmän pinnan läpäisevät ja linssin pintaa vaurioittavat haavat aiheuttavat nopeasti kaihia vaurioituneelle alueelle. Harvinaisempia kaihin aiheuttajia ovat jotkin lääkeaineet ja myrkyt. Yleisimmin kahi kuitenkin puhkeaa ilman selvää syytä.

Kaihin periytyvyys on osoitettu muutamilla kymmenilla roduilla (kuten bedlingtoninterriereillä), mutta sitä epäillään tavattavan lukuisilla muillakin roduilla. Kaihin perinnöllisyyteen rodussa viittavat sen tyypillinen alkamisikä, kaihimuutosten tyypillinen muoto ja sijainti. Myös sairastumista selittävien tekijöiden puutte viittaa perinnöllisyyteen. Suurimmassa osassa tutkimuksia kaihin on todettu periytyvän autosomaalisesti resessiivisesti eli väistyvästi, mutta sen puhkeamiseen ja etenemiseen vaikuttavat monet muutkin geenit sekä ympäristötekijät. Perinnöllisen kaihin muodostumissyyt ja syntymekanismi tunnetaan huonosti.

Niin kutsutusta “vanhuuden kaihista” puhutaan paljon. Puhujat tarkoittavat sillä yleensä sellaista kaihia, joka on puhjennut koiralle sen korkean iän seurauksena, eikä sen ilmenemistä pidetä perinnöllisenä. Myös nukleaaria skleroosia kutsutaan usein virheellisesti vanhuuden kaihiksi (ks. viimeinen kappale).On kuitenkin kyseenlaista, onko ei-perinnöllistä vanhuudeniän kaihia olemassakaan. Kirjallisuudessa pidetään mahdollisena, että pienikokoisilla koirilla yli 10 vuoden iässä puhjennut kaihi voi olla ikääntymiseen liittyvää. Epäillään esimerkiksi, että tällaisilla koirilla on geneettinen virhe linssin aineenvaihdunnassa, ja iän tuomat muutokset linssissä aiheuttavat kaihin synnyn. Toisaalta koirat, joille puhkeaa selittämätön kaihi vanhalla iällä, edustavat kuitenkin tyypillisesti rotua, jossa esiintyy perinnöllistä kaihia. Voikin siis olla, että näillä koirilla on  rodulle ominainen perinnöllinen kaihi, joka vain puhkeaa epätyypillisen myöhään. Niin tai näin, oleellisinta vanhuuden kaihista puhuttaessa on muistaa se, että kaihi ei ole koskaan normaali iän tuoma muutos silmän linssissä, vaan se on aina sairaus.


Nukleaari skleroosi

Lopuksi maininta vanhoilla koirilla yleisesti tavattavasta silmämuutoksesta, nukleaarista skleroosista. Se on luonnollinen muutos, joka kehittyy lähes kaikille koirille iän myötä, tyypillisesti yli seitsemän vuotiaana. Nukleaarissa skleroosissa linssin ydin eli nukleus tiivistyy, minkä seurauksena silmä muuttuu kuultavan sinertävänharmaan väriseksi. Muutos ei vaikuta koiran näkökykyyn.


Lähteet:
Veterinary Ophtalmology Volume 2, 4. edition, 2007, Blackwell Publishing
BSAVA Manual of Small Animal Ophtalmology, 2. edition, 2002, British Small Animal Veterinary Association

Artikkeli julkaistu myös bedlington-tiedotteessa 2/2013