Tanzara Resource of Joy "Ronja"
|
Blue&tan bedlingtoninterrieri narttu Synt. 3.5.2007 42 cm / 8,4 kg Kasvattaja: Eila Nuutinen, kennel Tanzara i. Honeymist Swinging the Fair e. Tanzara Afterglow Om. Anna Korkeakangas Kuparitoksikoosi: 1,1 - a,a, ei periytä Silmätutkimus 16.7.2011: ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia Näyttelyistä: SERT, VSP Ronja jalostustietojärjestelmässä Ronjan jalostusarvostelu 16.7.2011 Kuvia Ronjasta Ronjan näyttelyarvostelut Ronjan pentue 2012 - Telcontarin huone Ronjan pennut 2013 - Aratar |
|
Jokaisen koiranomistajan elämässä tulee ehkä enintään kerran – jos sitäkään – koira, joka tuntuu olevan kuin osa itseä, joka toimii kuin ajatus ja tuntuu tekevän asioita jo ennen kuin niitä pyytää. Minulle Ronja on tuo koira.
Ronja on äärettömän harkitsevainen, älykäs ja omanarvontuntoinen.
Se on perusluonteeltaan hyvin rauhallinen ja odottaa kärsivällisesti,
että jotain tapahtuisi. Koiran koko olemus kuitenkin muuttuu sillä hetkellä, kun
hihna kahahtaa, pallo pomppaa maahan tai herkkupussi rapisee. Kiihtyvyys
nollasta sataan on reilusti alle sekunnin, ja Ronja on valmis tekemään
yhdessä ihan mitä tahansa. Tärkeintä on, että saa puuhata sen Oman
Ihmisen kanssa.
Ronja ei pentunakaan välittänyt suuremmin riehua, eikä se tainnut tuhota käytännössä mitään. Sille riitti, että puuhattiin yhdessä. Sisäsiistiksi Ronja oppi käytännössä jo ennen meille muuttamistaan, kunhan itse oli hereillä sen suhteen, milloin pentu alkaa näyttää siltä, että se haluaa ulos. Tämä on varmasti sekä kasvattajan (Tanzaran ihana Eila :) että Ronjan oman luonteen yhteistulos. Pienestä pennusta lähtien Ronja oli äärettömän kuuliainen ja terrieriksi poikkeuksellisen miellyttämishaluinen. Sitä kiinnostaa minä ja minun kanssani tekeminen, kaikki muu jää taakse. Tämä on tietenkin ihanteellista ja upeaa juuri esimerkiksi harrastaessa – Ronja oppii asioita kuin vahingossa, ilman sen suurempaa päähän hakkaamista, tietyisti hyvässä ja pahassa. :P
Ehdottomalla meidän välisellä siteellämme on tietysti myös kääntöpuolensa. Vaikka mieheni on ollut Ronjan kanssa tekemisissä alusta asti, lenkittänyt ja antanut ruokaa, ei hän ole Ronjalle mitään. Tämän huomaa selvimmin, kun joku muu koittaaesimerkiksi lähteä ulos Ronjan kanssa ilman minua, se kun saattaa vain yksinkertaisesti kieltäytyä lähtemästä. Emoa ei jätetä, tuumaa Ronja, ja iskee jarrut portaissa pohjaan! Pienellä suostuttelulla se toki lähtee matkaan ja toimii hyvin muidenkin ihmisten kanssa, mutta näköjään mikään ei mene minun edelleni. Ehkä hieman yllättäenkin minkäänlaisesta eroahdistuksesta ei ole näkynyt merkkejä, vaan Ronja odottaa tyynen rauhallisesti lauman palaamista kotiin. Nuoremmalle koiralleni Lunalle Ronja on hieman mustasukkainen, tietysti, mutta toisaalta ne ovat myös parhaat kaverukset ja tykkäävät puuhata ja leikkiä yhdessä.
Ronja ei pentunakaan välittänyt suuremmin riehua, eikä se tainnut tuhota käytännössä mitään. Sille riitti, että puuhattiin yhdessä. Sisäsiistiksi Ronja oppi käytännössä jo ennen meille muuttamistaan, kunhan itse oli hereillä sen suhteen, milloin pentu alkaa näyttää siltä, että se haluaa ulos. Tämä on varmasti sekä kasvattajan (Tanzaran ihana Eila :) että Ronjan oman luonteen yhteistulos. Pienestä pennusta lähtien Ronja oli äärettömän kuuliainen ja terrieriksi poikkeuksellisen miellyttämishaluinen. Sitä kiinnostaa minä ja minun kanssani tekeminen, kaikki muu jää taakse. Tämä on tietenkin ihanteellista ja upeaa juuri esimerkiksi harrastaessa – Ronja oppii asioita kuin vahingossa, ilman sen suurempaa päähän hakkaamista, tietyisti hyvässä ja pahassa. :P
Ehdottomalla meidän välisellä siteellämme on tietysti myös kääntöpuolensa. Vaikka mieheni on ollut Ronjan kanssa tekemisissä alusta asti, lenkittänyt ja antanut ruokaa, ei hän ole Ronjalle mitään. Tämän huomaa selvimmin, kun joku muu koittaaesimerkiksi lähteä ulos Ronjan kanssa ilman minua, se kun saattaa vain yksinkertaisesti kieltäytyä lähtemästä. Emoa ei jätetä, tuumaa Ronja, ja iskee jarrut portaissa pohjaan! Pienellä suostuttelulla se toki lähtee matkaan ja toimii hyvin muidenkin ihmisten kanssa, mutta näköjään mikään ei mene minun edelleni. Ehkä hieman yllättäenkin minkäänlaisesta eroahdistuksesta ei ole näkynyt merkkejä, vaan Ronja odottaa tyynen rauhallisesti lauman palaamista kotiin. Nuoremmalle koiralleni Lunalle Ronja on hieman mustasukkainen, tietysti, mutta toisaalta ne ovat myös parhaat kaverukset ja tykkäävät puuhata ja leikkiä yhdessä.
Jotain Ronjan luonteesta kertoo myös se, että olemme asuneet ulkomailla
ja lennelleet kahden kodin väliä useampaankin otteeseen, eikä se ole
ollut siitä mitenkään traumatisoituneen oloinen. Ronja ei siis ole
millään tavalla epävarma tai arka, päinvastoin se on oikein reipas.
Vaikka kyse ei olekaan rotuominaisesta taipumuksesta, Ronja peri
isältään Onnilta ripauksen vahtiviettiä, mikä ilmenee poikkeavien
tapahtumien, esimerkiksi äänien ilmoittamisella. Kun esimerkiksi uudessa
kodissamme lehti kolahti outoon aikaan postiluukusta, Ronja ilmoitti
sen haukahduksella ja pinkaisi valppaana eteiseen katsomaan, ettei sen
valtakunnassa tapahdu mitään odottamatonta. Tällaisista asioista
ilmoittaminen kuitenkin loppuu, kun asiat toistuvat ja niistä tulee
rutiinia.
Vieraat Ronja ottaa vastaan hyvin, ja yleisesti ottaen se pitää kaikista: lapsista, aikuisista, kissoista ja muista koirista. Olenkin haaveillut, että menisimme mukaan kaverikoiratoimintaan, sillä Ronja sopisi mukaan upeasti.
Lisäksi Ronjassa on pieni ripaus diivaa ja drama queenia. :D
Tämän huomaa esimerkiksi, jos Ronjan tassuun tarttuu heinä tai lehti. Siinä missä Luna menee ja nyppää roskan tassustaan vauhdinkaan hidastumatta, Ronja lakkaa käyttämästä tassuaan ja tekee asiasta ison numeron. Toki se nyppää roskan itse jonkin ajan päästä, esitettyään tarpeeksi kauan loukattua eläintä, mutta tyytyväisin se on, jos saa huomiota ja minut nyppäämään roskan pois. Ronja ei myöskään pidä tassujen kastumisesta ja kiertelee lätäköt tarkasti, kun sisko lätsyttelee niiden läpi ihan huvikseen. Tositoimissa hienostelu kuitenkin unohtuu ja alta paljastuu tehokas työkoira, jota ei pitele isommatkaan kepit turkissa.
Vieraat Ronja ottaa vastaan hyvin, ja yleisesti ottaen se pitää kaikista: lapsista, aikuisista, kissoista ja muista koirista. Olenkin haaveillut, että menisimme mukaan kaverikoiratoimintaan, sillä Ronja sopisi mukaan upeasti.
Lisäksi Ronjassa on pieni ripaus diivaa ja drama queenia. :D
Tämän huomaa esimerkiksi, jos Ronjan tassuun tarttuu heinä tai lehti. Siinä missä Luna menee ja nyppää roskan tassustaan vauhdinkaan hidastumatta, Ronja lakkaa käyttämästä tassuaan ja tekee asiasta ison numeron. Toki se nyppää roskan itse jonkin ajan päästä, esitettyään tarpeeksi kauan loukattua eläintä, mutta tyytyväisin se on, jos saa huomiota ja minut nyppäämään roskan pois. Ronja ei myöskään pidä tassujen kastumisesta ja kiertelee lätäköt tarkasti, kun sisko lätsyttelee niiden läpi ihan huvikseen. Tositoimissa hienostelu kuitenkin unohtuu ja alta paljastuu tehokas työkoira, jota ei pitele isommatkaan kepit turkissa.
Näyttelyissä Ronja ei ole kovin paljoa ehtinyt käydä ulkomailla asumisemme vuoksi, mutta haaveilemme jo innolla ensi kesän kehistä. Arvostelut ovat olleet erinomaisia, ja saimmepa jo ensimmäisen sertinkin. Rakenteeltaan Ronja on todella tasapainoinen ja elegantti, ja se kantaa häntäänsä erityisen kauniisti. Liikkeet ovat kevyet ja rodunomaiset, hieman etukierteisten etutassujen vuoksi etuliikkeet hajoavat kuitenkin jonkin verran. Ronjan turkinlaatu on hyvä, ja siinä on usein kaunis, tumma väri.
Minkäänlaisia terveysongelmia Ronjalla ei ole ollut, vaan se on ollut terve koko ikänsä. Eläinlääkärissä ei siis ole tarvinnut käydä kuin rokotukset hakemassa. Valeraskaudet ovat Ronjalla selviä, ja maitoa tulee usein runsaastikin, mutta henkisiä oireita ei ole mukavuudenhaluisuutta ja hellyydenkipeyttä lukuunottamatta. Ronjan molemmat vanhemmat ovat terveitä vielä näin vanhemmallakin iällä. Ronjalla on kaikkiaan kaksi pentuetta, ensimmäinen syntyi 16.2.2012 ja toinen 1.5.2013. Ensimmäisestä pentueesta meille jäi Eemeli edustamaan ensimmäistä Tinwe-pentuetta ja toisesta pikkuneiti-Varda kennelimme tulevaisuuden toivoksi.
Minkäänlaisia terveysongelmia Ronjalla ei ole ollut, vaan se on ollut terve koko ikänsä. Eläinlääkärissä ei siis ole tarvinnut käydä kuin rokotukset hakemassa. Valeraskaudet ovat Ronjalla selviä, ja maitoa tulee usein runsaastikin, mutta henkisiä oireita ei ole mukavuudenhaluisuutta ja hellyydenkipeyttä lukuunottamatta. Ronjan molemmat vanhemmat ovat terveitä vielä näin vanhemmallakin iällä. Ronjalla on kaikkiaan kaksi pentuetta, ensimmäinen syntyi 16.2.2012 ja toinen 1.5.2013. Ensimmäisestä pentueesta meille jäi Eemeli edustamaan ensimmäistä Tinwe-pentuetta ja toisesta pikkuneiti-Varda kennelimme tulevaisuuden toivoksi.
Ylin kuva: (c) Saana Remula
