FI MVA Tinwelindon Nifredil "Ilta"

Blue bedlingtoninterrieri narttu

Synt. 6.11.2013
41 cm / 9,8 kg
Oma kasvatti

e. Cuenta's Elysia
i. Meripihkan Jungle Drum

om. Sini Tuovinen

Kuparitoksikoosi: 1,2 - a,b, kantaja
Polvitutkimus 14.4.2015: polvilumpiolux. med. 0/0

Näyttelyistä: FI MVA

Ilta jalostustietojärjestelmässä
Kuvia Iltasta
Iltan näyttelyarvostelut

Ilta on Kajon kauan odotettu tytär. Ilta ei ehkä ollut ihan sitä mitä olin etukäteen kuvitellut (niinkuin kasvatustyössä harvoin on), mutten tuota otusta toiseen vaihtaisi. Iltaa voisi kuvailla hyvän mielen koiraksi. Jos sitä ei olisi tähän maailmaan syntynyt, olisi monet hymyt jäänet hymyilemättä ja naurut nauramatta. Tokihan Ilta on vielä, nyt vasta reilun vuoden ikäisenä, ihan kakara ja luonnekin ehtii vielä muovautua monenlaiseksi. Se kuitenkin huokuu sellaista elämäniloa, vilpitöntä rakkautta ja onnellisuutta, ettei se voi olla vain pentuajan ohimenevää naiivia uskoa maailman hyvyteen.

Meidän trion kesken Ilta on se hupsuin ja iloisin. Se on ihan täysi hölmöläinen ja erityisen rakastettava juuri sellaisena. Sille käsitteet suru, huoli ja kiukutus tuntuvat olevan aivan vieraita käsitteitä. Kun sille suuttuu (esim ihmiolento kiukkuaa kun viimeisetkin ehjät kengät on syöty tai äiskällä menee hermo jatkuvaan kiehnäämiseen), alkaa hetkellinen mielistely, josta singotaan ikionnellisina suuntaan x heti kun kiukustunut on hieman heltynyt (eli hyvin äkkiä). Tähän mennessä kaikki koiratuttavat, jotka ovat viettäneet enemmän Iltan kanssa aikaa ovat käytännössä todenneet, ettei sille kannatta suuttua kun siitä mitään hyötyä kuitenkaan ole. Lauman kuninkaat, kuningattaret ja prinsessat kaikki taipuvat, ovat ja kestävät kun tämä kymmenkiloinen hulivili juoksee yli tai istuu päälle.

Välittömän onnellisena koirana Ilta on helposti lähestyttävä ja tutustuttava, ja se onkin monille tutuille "lemppari" meidän triosta.  Sen turkki on myös hyvin pehmeä ainkain vielä tässä iässä, mikä lisää monien ihastusta. Toisaalta Iltaa luullaan aika usein pojaksi, varmaan isohkon kokonsa ja putkiaivoisen olemuksensa vuoksi. 

Ilta olisi varmaan ihan nokkela koira, jos se vain haluaisi. Keskimäärin Ilta kuitenkin keskittyy vain olemaan onnellinen ja jättää miettimisen muille. Sen sijaan että kakkara yrittäisi ratkaista ongelmia tai keksiä tekemistä itse, se ottaa hyvin vahvasti mallia muista. Juokseminen, haukkuminen, haistelu ja muu epämääräinen puuhastelu kavereiden kanssa on Iltasta parasta ajanvietettä.

Kaikkiaan Ilta ei vaikuta varsinaiselta aktiiviharrastajan koiralta, mutta seurakoiran vaativat kriteerit se vaikuttaa täyttävän terrieriksi erinomaisesti. Iltalla on hyvät hermot, se ei ole oikein ikinä pelännyt mitään ja sen hyvään käytökseen voi luottaa kaikenikäisten ihmisten ja monenlaisten koirien kanssa.

Ilta on tullut sekä luonteensa että ulkomuotonsa puolesta plajon isäänsä. Kajon olemuksen leima on selvästi voimakkaampi veljissään, mutta kyllä äiteensäkin on varmasti oman jälkensä jättänyt: en ainakaan usko että kaikki tuo hupsuus voi olla vain isältä peräisin ;)

Ilta on jätetty pois jalostuskäytöstä johtuen useista terveysseikoista sen suvussa, merkittävimpänä Kajolle puhjennut oletettu autoimmuunitauti. Ilta ja sisarukset ovat ainakin tähän asti olleet terveitä, ja toivottavasti terveinä myös pysyvät.